keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kiitoksen velassa.

Mulla ei ollut eilen aikaa, eikä oikein ees halua kirjoittaa tänne, samaa paskaa ois tullut ladottua kumminkin, jos suoraan ilmaistaan. Kaikki päivät toistaa itseään, mielentila on pohjimmiltaan aina sama- itsesääliä, pettymystä, hiljaista itkua ja kipua.
Tänään oon saanut nauttia pienistä auringon säteistä. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Aurinko näytti nassunsa pilvien takaa tänään iltapäivällä. Niin myös kuvainnollisesti, sillä sain tekstiviestin lukiopsykologilta joka lupasi ottaa yhteyttä perjantaina keskusteluajan varaamiseksi. Nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että tuntuu hyvältä.
Saan toivottavasti asiantuntevaa ja auttavaa apua, eikä mun tarvitse potea syyllisyyttä siitä, että vuodatan kaiken mun läheisille ihmisille. Saa nähdä kauanko tätäkin "onnen tunnetta" kestää, mutta suunta on ainakin oikea.
Mä rakastan mun elämää. Mä rakastan ihmisiä jotka siihen kuuluu enemmän ja vähemmän. Ja mä haluan kiittää kaikkia siitä, että ootte jaksanu tukea mua tähänkin asti. * Iida poistuu*

Iida<3

2 kommenttia:

  1. Oot ihana, kirjotit mit vaan, sanot mitä vaan tai ajattelet mitä vaan. Surullisuus ja masentuneisuus on vaan mielentiloja, muista se ♥

    VastaaPoista