Laura oli siis meillä aikavälillä torstai-sunnuntai ja oli oikein muikean ihanaa nähä sitä pitkästä aikaa <3
Totta puhuttaessa mua on alkanut taas tänään ahdistaan aivan tajuttomasti. Ehkä se johtuu siitä, että tajusin tän loman menneen nopeemmin kun ajattelin, ehkä siitä, että on taas niin järkyttävän pimeetä kokoajan. Ajattelen liikaa ja kuiteskaan en selkeästi, oon kun pyörremyrsky.
Oon ennenkin puhunut siitä, miten inhoan sitä kun ihmiset muuttuu. Onneks niin ei ole käynyt kovin monen kohdalla, mutta muutaman ennen niin tärkeän henkilön haluaisin takaisin sellaisina kuin ne oli. Mä vihaan muutoksia, varsinkin tän kaltaisia...
Oisin valmis menemään kouluun jo huomenna, kotona olo on aina vaikeempaa ja vaikeempaa. Tilanne on ristiriitainen. Mua ahdistaa neljän seinän sisällä ja mua pelottaa mennä ulos, pois turvallisesta pikkuhuoneestani. Tällä hetkellä haluan peilivapaan asunnon suurilla ikkunoilla.
Haluan tän jo loppuvan.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti