Hämärässä tartuthan kiinni, en osaa kävellä yksin.

Heipsun ja iltoja :)

Tulin kirjottelemaan tänne viel tälleen illan kuluksi. Kuten aiemmassa tekstissä kerroin, mun lauantai on kulunut lähinnä kotona istuen ja alkavaa flunssaa taas potien. Oon palellu ihan hulluna koko päivän, saa ny nähä mitä tästäkin tulee...
Loppujen lopuks en sitten lukenut siitä Seittemästä veljeksestä kun muutaman sivun. Way to go Iida, maanantaina pitäis olla tuokin lukuelämys paketissa... :D

Tästä blogista alkaa kadota kokonaan maku. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kirjotella tänne juttuja ties mistä, mutta en voi kirjottaa niin vapaasti enään. Ennen saatoin tuottaa tekstiä 20 minuutissa, nyt mulla menee työstämisessä paljon kauemmin sillä mun pitää miettiä mun sanomiset ja kirjottamiset entistä tarkemmin. Blogista häviää mun oma kosketus kohta kokonaan. Syy tähän on vaan yksinkertainen; Mulla on muutama uus lukija jolle en halua kaikkee paljastaa. mm. Mun äitini.
Pidin tätä mun henkireikänä, ja musta on kivaa kirjottaa vähä henkilökohtasempaakin tekstiä, mutta nyt se ei oo mahollista. Koitan silti parhaani (:

Odotan jo maanantaita. En siksi, että mua houkuttelis mennä oppitunneille istumaan 08-16.00 mutta ne ihmiset! HaLu on ehdottomasti paras vaihtoehto, onneks menin sinne. Mää oon tässä kuukauden sisään täysin rakastunut siihen ilmapiiriin ja ihmisiin ja viikonloput tuntuu kauheen tyhjiltä kouluviikon jälkeen. Oon kiitollinen siitä, että saan olla siellä.

Ehkä tuotan lisää tekstiä sitten huomenna. Koitan miettiä jotain aihetta ja ideoita saa aina heitellä (: Syyskuun kaveripostauskin on vielä tekemättä, en oo löytänyt sopivaa uhria jota kuvata ;D

Love
Iida<3