tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sisko tahtoisin jäädä


Aamuja ihanat :)
Koska Emmi esiintyy tässä blogissa melko yhtä usein kun mää itse, aattelin tehdä siitä vähän isomman postauksen. Kirjotin sillon aika blogin alkuajoissa jo kavereista, mutta ajattelin tehdä nyt niistä tärkeimmistä ison, oman postauksen. Ensimmäisenä, heinäkuun tytsynä ois Emmi.

Eli siis....
Kuten aiemmin sanoin, oon tuntenu Emmin melkein koko ikäni. Me muutettiin Annalaan kun olin 2.vuotias (oltiin siis rakennettu taloo tänne vuoden verran) ja Emmi oli sillon vuoden vanha peikkopirpana.
Kun siitä sitten kasvettiin, meille kehitty semmonen oma pikku jengi, johon kuulu Emmin ja mun lisäks Emmin isoveli Eetu ja Eetun kaveri Roni.
Me leikittiin aina nelistään, useimmiten pistettä, hirviöö (vähä kun poliisi ja rosvo) ja toisinaan hiekkalaatikolla päristeltiin autoilla. Kun oltiin Emmin kans jotain 7-8.vuotiaita, pojat leikki meidän kans barbeilla (oijoijoi raukkaparat)

Nyt vanhempana noi leikit jäi, samoin pojat. Asutaan edelleen samoissa taloissa, aivan vierekkäin, nähdään useammin kun kerran viikossa ja keksitään aina kaikkee iha päätöntä. Meillä on omaa inside-läppää jota kukaan ei tajua, katotaan yhessä kauhuleffoja, vaikka pelätään kuollaksemme ja kuunnellaan musiikkia jollasta ei normisti tuu kuunneltuu :D
Syödään, leivotaan, valokuvataan, nauretaan ja itketään yhdessä.Emmin kans syntyy aina uusia, iha päättömiä ideoita, joille nauretaan jälkeenpäin monta vuotta. Me ei olla ikinä riidelty, mikä on vaan vahvistanu meitä, ollaan aina rehellisii toisillemme.  Me ollaan kun kaks puuta, jotka on juurtunu toisiinsa. Vaikka Emmi kävi nyt riparin ja se sai paljon uusia kavereita, vaikka kummallakin on poikaystävä ja vaikka määkin meen lukioon syksyllä, me ollaan aina ja tullaan aina oleen yhdessä. Emmi on kun sisko mulle. Sisko, jota en ikinä saanut biologisesti. Se on mun veriveli.

Emmi on mulle se tärkein kaikista, koska oon tuntenu sen niin kauan, kauemmin kun kenenkään muun. Sille voin kertoo kaiken, eikä se tuomitse mua ikinä. Mää tiedän, että tää kestää aina sinne asti kunnes toinen kuolee. Mää tiedän sen. Tällästä ystävyyttä ei voi vain unohtaa tai jättää. Me tullaan viel bilettää villisti yhessä, jakaan sydänsurut, matkustaan ties minne ja elään yhdessä.
Emmi tulee oleen paikalla kun meen naimisiin, saan lapsia tai kun oon 100.vuotias ja makaan vanhainkodissa.

Mä vaan tiedän sen.
Nyt jaan loppuun "kauneimpia" otoksia mitä neidistä suinkin löydän ja muutaman kappaleen jotka kuuluu meille.
Iida<3
P.s Se tulee niin tappaa mut tän jälkee....









2 kommenttia:

  1. aw :D en ookkaan koskaan kuullut barbeilla leikkivistä pojista..

    whenifounduifoundmyself.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli sitä kultaista nuoruusaikaa... :---DD Ei niille paljon vaihtoehtoi annettu

      Poista