Tänä keväänä oon ollut niinkun säätila. Ennusteet sanoo aina edellisiltana muuta, mitä sitten loppujenlopuks on. Välillä kaikki näyttää hyvältä, aurinkoiselta, mutta taivas saattaa revetä millä hetkellä tahansa.
Mun polvet on reistaillu tavallista enemmän. Ibumaxia nassuun, jaksaa sitten juostakin.
Mä oon kaivannu juoksemista. Vaikka sen jälkeen mun olo onkin entistä tyhjempi.
Mun ajatus ei kulje oikein nytkään.
Eilinen meni oikein rauhallisesti, vaikka olikin kauheen kylmä. En juonut humalan haussa, vain pari siideriä ja sitten kotiin. Nautin suurimmaksi osaksi ajasta ihmisten seurasta.
Mun elämässä on olemassa hyvin erityisiä ihmisiä.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti