Rakkauden kaipuu sattuu enemmän kun tuhat veitseniskua.

Tiedän, että et välitä. Tiedän, että et rakasta.
Tiedän, että itket iltaisin. Tiedän, että pelkäät.
Pidät itseäsi pahana, hirviönä, joka tuhoaa maailmani.
Luulet, että en opi rakastamaan sinua. Olet väärässä.
Anna minun poistaa pelkosi, ojenna kätesi ja luota.
Luota minun rakkauteeni, sanoihini, usko minun sydämeeni.
Hyväksyn vikasi ja heikkoutesi. Hyväksyn väärät sanasi ja virheesi.
Hyväksy sinäkin minut, hyväksy oma itsesi.
Olet yksilö, ainutlaatuinen, olet juuri se, kenen haluan sinun olevan.

Ensimmäisen kerran kun nähtiin, tunsin suurta tarvetta halata. Ehkä se oli ensihuuma, mutta se kolahti. Sai polveni veteliksi. Tutustuttiin vähitellen, jutellen päivittäin kaikesta ja ei mistään. Aina kun puhuimme, lämpöaalto pyyhkäisi ylitseni, tunsin leijuvani. Kuullostaa kliseiseltä.
Kun halasin sinua ensimmäisen kerran, tiesin löytäneeni ihmisen, josta en aijo irroittaa. Tapa, jolla lasket kätesi selkääni, painat pääsi olalleni tai kaulalleni, herättää minut horroksesta ja tunnen kyynelten kivistävän silmäluomien takana. Kun silität hiuksiani, haluan vetää sinut lähemmäs ja pitää siinä. Niin kauan, etten näe kuin sinut. Sellaisina hetkinä olen varma, että olet täällä vain minua varten. Kuin kaksi palapelin palasta. Olemme eri peleistä ja meissä on eri kuva, mutta sovimme silti yhteen.

Sitten muutut, kohtelet kylmästi ja yrität kadota elämästäni huomaamattani. Jäät aina kiinni ja alan itkeä, kun ymmärrän petoksesi. Yritän kavuta, rämpiä ja kiivetä pystyyn tässä tunteiden metsikössä, yritän saada elämästä kiinni ilman sinua. Epäonnistun. Usein.
Haluan sinut edelleen, vikoinesi ja heikkouksinesi. Haluan täydentää sieluasi ja ruumistasi, haluan sulautua sinuun ainiaaksi. Haluan näyttää ettet ole yksin. Että täällä on joku, joka rakastaa sinua juuri tuollaisena.

Puhdista suusi, huuhdo saippualla.
Vain vesi ei auta, tarvitaan aineita.
Pitkä piina päättymässä, sielusi pelastettavissa.
Puhu vain totuuksia, enkelit ei pakanoita pelasta.
Älä valehtele kuin kylmäverinen, kiroa, lyö ja huuda, kuten aito ihminen.
Teeskentely ei sua ylemmäs nosta, elämän palkintojen jaossa.
Olen hyväksynyt virheesi, hyväksynyt inhimillisyytesi.
Annan kaiken anteeksi.
Tekisin hirttosolmun puolestasi, murhaisin kusipäitä vuoksesi.
Ei auta valittaa, jokainen on vastuussa kohtalostaan.
Korteissa elämän, sain pataässän.

Ajatuksia sunnuntaista

Heijpsun muruset!

Eilisen postauksen katsontakerroista päätellen videosta tykättiin!  Oon positiivisesti yllättynyt, sillä se oli ja on edelleen mun mielestä kauheeta kehvoilusäätöä, mutta tästä innostuneena voin tehdä noita jatkossakin! (:
Kommenteissa joku anonyymi pyysi lauluvideotakin, sitä en 100% varmuudella lupaile, en ainakaan lähiaikoina, sillä sain toki oman osani surullisen kuuluisasta syysflunssasta.
Huomenna mua odottelee äidinkielen esseekoe ja Tammerkosken opettajat, joita meen kattomaan kokeen jälkeen.

Ootan edelleen palavasti syyslomaa. Puhtaasti itsekkäistä syistä, muttakun tää jaksaminen on nyt tosi koetuksella joka suunnasta. Onneks pääsin parin viikon päästä sinne Tallinnaan pidennetylle viikonlopulle, niin se auttaa jo toivottavasti vähäsen (:
Mua inhottaa olla näin kauheen negatiivinen kokoajan, synkistelevä angstilapsi, mutta en haluu teeskennellä mitään, mitä en ole. Sunnuntait on aina tämmösiä. Liikaa aikaa yksin, liikaa aikaa omien ajatusten ja tunteiden kanssa.
Elämä on vaikeeta.

Iida<3

VIDEO

Nyt on siis tääkin testattu :D Videopostaus. 

Älkää välittäkö vaikka toi on tommosta säätöä, tää oli ensimmäinen kerta kun tän tein. 

Lauantainjatkoi kaikille <3

Iida<3

Kiss

Viikonloppuja :)

Miks perjantai on aina tämmönen päivä? Kauhee härö ja hulvaton olo, naurattaa ja kikatuttaa ja aattelen epäsopivia yms.
Mussa on varmaan joku starttinappi, joka menee aina perjantaisin päälle, koska viikkosin oon niin kauhean
passiivinen kokoajan :D
Ehkä tää kaikki johtuu hyvin menneistä musiikin-ja yhteiskuntaopin kokeista. Mutta silti.

Asiaa ei edistä Cosmopolitan, joka kolahti keskiviikkona luukkuun ja jota nyt luen. Just another lonely Friday.
Ehkä mun pitäs oikeesti vaan hankkia elämä.




Jos jollakin on samankaltaisia tuntemuksia niin jee, en ole yksin :D
Hyvää perjantaita ja ollaan kunnolla ;)
Iida<3

Yhteiskuntaoppia kahvilla

Perusoikeudet ja demokratia, tästä se lähtee...

Nomnom koe-eväitä

Tää vaatii nyt paljon kahvia...

Huomatkaa tassu mun reidellä, Kimi jakaa vertaistukea.

Mulla on maailman suloisin koekaveri! <3

En oo jaksanu oikee panostaa toho naaman laittoon .

Noniin heipsunkeipsun ja sillee. Tosiaan koeviikko virallisesti korkattu tänään musiikinkokeella. Nyt ei puhuta mistään laulu-tai soittokokeesta, vaan iha puhtaasti teoriasta. Omasta mielestä meni tosi hyvin, ainakin osasin vastata kaikkiin ja jopa suunnilleen oikein. Pitäis viel jostai löytää lukumotivaatiota huomiselle yhteiskuntaopin kokeelle....
Meillä on 18 esseeaihetta, jotka pitäis osata, kokeeseen tulee 3 ja 2 pitää tehdä.... Mun tuurin ja onnen huomioon ottaen, ne on todennäkösesti ne kaikista vaikeimmat, joista en osaa mitää... :D

Viinirypäleillä ja kahville pääsee onneks jo pitkälle. Mua vähä harmittaa, että meillä ei ollutkaan tänään valmistavaa tuntia yhteiskuntaopista, niinkun piti, sillä oisin saanu ehkä selkeyttä moniinkin asioihin. Päästiin siis musiikinkokeesta 10.00 ja lähdettiin porukalla kaupungille. Siellä sitte kierrettiin, Mäkkäri ja Leather Heaven läpi, matkattiin takas koululle, jossa oltiin 11.00 ja saatiin kuulla että valmistava tunti oli peruttu. Ei vituttanu :D

No, päästiinpähän aikasemmin ja nyt oonki kuluttanu aikani lukemalla.
Oon taas kirjottanu tätä blogia tässä 20 minuuttia. Ehkä pitäs mennä jatkamaan. Halauksia kaikille joilla on koeviikkoja, tää ei tunnu kivalta.
Ja halauksia niillekkin, jolla ei oo. Ihan vaan, koska läheisyys lämmittää : 33
Iida<3

Don´t walk away

Kaikki on varmaan kokenu elämässään sen yhden päivän (vähintään) jollonka mikään ei onnistu, mikään ei tunnu miltään ja kaikki on huonosti? Hiukset ei asetu, naama vammailee, vaatteet ei ookkaan enää kivat kun pääsee kotoa pois ja on vaan totaalisen uupunut kaikkeen.

En tiedä, kuinka monelle on käynyt noin, mutta mulle on, ja tänään taas vaihteeks löysin ittestäni tuollaisen hirviön.
Onhan taustalla paljon muutakin, mikä saikin mut tänään itkeskeleen iha lahjakkaasti. Huomenna on musiikinkoe, perjantaina yhteiskuntaoppi, eikä koeviikko todellakaan paranna tätä olotilaa.

Oon vähän semmonen ihmisolento, etten oikein voi sysätä taka-alalle ongelmia ja ajatuksia. Mun tunteet vaikuttaa jokaiseen tekemiseen, joten kokeisiin luku on ollut aikamoista helvettiä, kiitos kaikenmaailman ihmissuhdekiemuroiden ynnä muun. Yritän tosissaan löytää jonkinlaisen motivaation, että jaksaisin keskittyä olennaiseen - kurssien läpäisyyn ja mielellään iha kohtuu hyvillä arvosanoilla.
Oon myös semmonen ihmisolento, joka tosiaan purkaa tätä pahaa oloa tänne blogiin ja pahoitteluni siitä. Jos mennään mun tunteiden ja mielialan mukaan tänne ei oo ilmestymässä kun synkkää tekstiä, joten kun lukemiselta ehdin, koitan kehitellä jotain mukavaakin luettavaa.

Oon toisaalta tosi vaikeaselkonen, sillä en oikeen osaa puhua mun tunteista kun pitäis. Mulla on nyt sydämen päällä tosi kipeä asia, mutten saa puhuttua asiasta tarpeeks. En vaan löydä oikeita sanoja. Sattuu, sattuu niin jumalattomasti. Nyt mun pitää kanavoida mun energia johonkin ihan muuhun. Hermosto lamaantuu ja se myrkky lamauttaa sydämenkin.

Onneks mulla on maailman parhaita ystäviä.
Love u all
Really
Iida<3

Koestressiä ihmisuhteilla.

Yhteiskuntaoppia, musiikin teoriaa, ananasta, kahvia, kylmästä tärisemistä ja villasukat. Kuullostaneen tavalliselta syyspäivältä koeviikon alussa. 

Oon hyvin herkästi palelevaa tyyppiä, joten villasukat on ehdottomasti maailman paras keksintö tällä hetkellä. Oon kaikenlisäks semi ylepä ittestäni, sillä luin tänään 3h putkeen musiikin teoriaa ja tein yhteiskuntaopin uutiskatsauksenkin Syyrian sodasta.

Torstaina sitten näkee kannattiko lukeminen. 

Stressi painaa armotta päälle. Oon aivan hukassa ja lukemiseen on vaikea keskittyä. Jouduin sammuttamaan puhelimen ja hautaamaan sen tyynyjen alle toiseen huoneeseen. Kaikki vaan siksi, etten voinut muuten keskittyä. Päässä pyörii kaikkea muuta mitä ei pitäs. Ihmissuhteet lähinnä. 

Oon kun kävelevä hologrammi, ainoo asia mikä saa mut eloon on vain...saavuttamaton.

Niinpä. 

Iida<3

Wherever you will go

Tämmönen ilta tosiaan tänään (: Eli siis, tulin kotiin viiden maissa koulusta ja alotin tunnollisena koululaisena kertaamaan yhteiskuntaoppia perjantaista koetta varten. Seittemän maissa kyllästyin (hups) Ja aikani facebookissa tuhlasin, kunnes tää pirtsakka pikku neiti mulle viestitti ja niinpä lähdettiin ulos. Oon ollut vähä laiska kuvaaja, joten nappasinpa kameran tällä kertaa mukaan ja pimeessä räpsin vähän summamutikassa joka suuntaan, mistä kertoo lukuinen määrä julkaisukelvottomia kuvia.
Oon ollut iha vetämättömissä, nukuin lievästi sanottuna huonosti viime yönä ja kuudelta aamulla oli jo herätys. Toivottovasti tää yö menis paremmin. Ollu muutenkin taas kaikenlaista mielen päällä.

Kuopat on petollisia. Ja hermomyrkkyiset oksat.
Iida<3

Hermomyrkky

Saavuttamaton kohde on saavuttamaton.

Istun edelleen tän saman kuopan pohjalla, minne tipuin pari päivää sitten. Ylös nouseminen on raskaampaa, kun edes muistelin. Tai, ehkä ongelmat on vaikeampi kun viimeksi.
Ne huterat oksat, jotka mainitsin, katkeilevat yksi kerrallaan. En ehtinyt ottaa niistä kiinni.

Mutta on yksi. Yksi oksa, joka on muita vahvempi. Ja siinä mä aika-ajoin roikun henkeni uhalla. Se oksa on tehnyt mut riippuvaiseksi itsestään, addiktoinut mut itseensä, hermomyrkky.
En pärjäis ilmankaan.
Oon vakaasti päättänyt etsiä toisen reitin, kiivetä kädet rakoille, vaikka kiviä pitkin. Mikä tahansa muu, paitsi tuo oksa. Se ei oo mulle hyväksi, on näitä nähty ennenkin. En vaan pysty sivuuttamaan sitä, se on tärkeä osa mun toipumista.
Mä rakastan sitä oksaa.

Tääkin oli tälleen hyvin filosofisesti kirjotettu postaus :) Ymmärsitte tai ette, tää on mun ajatusmaailma tällähetkellä.
Nyt jaoin siitä palan tännekkin.

Love
Iida<3

Angel of music

Tulin viel illan ratoksi kirjottelemaan. Kävin tosiaan leffassa kattomassa Puhdistuksen ja täytyy sanoo, että ylitti kyllä odotukset täydellisesti...
Ahdistavin leffakokemus ikinä. Kirja on ahdistava, henkisesti rankka lukea, mutta toi leffa.. Se oli vähintään yhtä paha. Yleensä käy niin, että kun kirjasta tehdään leffa, se harvoin onnistuu hyvin.
Paras suomalainen leffa mitä oon nähny, ohjaaja ja näyttelijät tehny mahtavaa työtä.
Salista poistuttaessa oli maha sekasin ja teki mieli oksentaa. Tiedän olevani herkkä ihminen ,mutta äidillä oli samanlainen olotila, joten ei tää pelkästään musta johtunut.

Suosittelen silti kirjaa, sekä leffaa, mahtavia molemmat, mutta vaatii ehdottomasti jonkinasteista henkistä kovuutta. Nyt oon kuunnellu tosi paljon leffoista ja musikaaleista tuttuja biisejä, tällä hetkellä menossa Phantom of the Opera.

Oon edelleen henkisellä tasolla todella sekaisin, ties mistä. Huomenna alkaa vasta ne haasteet, yhteiskuntaopin kirjotelma pitäis tehdä, ja kokeisiin lukua alotella. Mua ei ens viikonloppuna varmaan tavoita kun kotoa kirjan äärestä. Kyllä tää tästä helpottaa ja hei, lukujärjestyksetkin vaihtuu. Vuorossa on kivempia aineita mm. yhtyelaulua, ranskaa, kuvista ja ruotsia.
Mua väsyttää aivan kauheasti, mutta pelkään näkeväni vaan painajaisia, joten joskos viel hetken tääl sinnittelisin hereillä.
Tähän loppuun viel pari kappaletta kyseisestä musikaalista, enjoy!

Love u all
Iida<3

Haaveissani...

Rakkauden täyteistä lauantaita :)

Vaikka elämässä on edelleen kaikki sekaisin, mulla on tänään tosi rauhallinen olo. Tän päivän ohjelmistoon kuuluu vaatekaapin siivousta (tulevaa Tallinnan-matkaa silmällä pitäen) ja leffailtaa :) Mennään mamman ja Taikun kanssa kattomaan Puhdistus ja syömäänkin! Odotan innolla, traileri vaikutti ainakin hyvältä :)

Koska mulla on tylsä elämä, enkä juurikaan oo kameraani esiin kaivanut, ajattelin koota tähän kuvia asioista, joita mun pitäs syksyn mittaan hankkia/saada
Aika perus tämmönen, mutta kunhan nyt tylsyyttäni... :D

Maiharitakki! Haluun niin tommosen, saa nyt nähä mitä keksin.

Tässä kuvassa lähes kaikki ois tervetullutta, mutta nudekorkkarit ois aika jees <3

Pipo, kengät ja neule <3

Noi kengät! Kummatkin! Oon hulluna kenkiin, tosin sain just uudet maiharit, joten ehkä mä lykkään näitä viel vuodella...

Tämmönen Samsung Galaxy S2 ois toivelistalla jouluks : 3 Hyvältä näyttää!

Noniin, tässäpä sitten näitä. Oon koko aamun ollu iha höpönä, juonu kahvia ja kuunnellu Disneyn leffoista lauluja. Oikeesti, oon rakastunut niihin uudelleen, kaikkien lapsuusvuosien jälkeen. 

Jaanpas teillekin muutaman, ahkerimmin luukutetuimman. Kirjottelen illemmalla jotain vähän syvällisempää, ideoita saa oikeesti yhä antaa. Toteutan nyt lähiaikoina mieluiten sellasia " ei niin vaativia" sillä, mulla tosiaan alkaa tässä se koeviikko niin ei oo kauheesti aikaa kirjotella mitään super postauksia. 

Love u all

Iida<3

Perjantaina hölläillään

Mun tän hetkisestä olotilasta ei löydy mitään positiivista, eikä mikään sana kuvaa sitä.

En varmaan tule enään illalla kirjottelemaan, joten kirjotan nyt kun vielä voin ja ehdin.
Koska en halua synkistellä jokaisessa tekstissä, totean vaan, että viettäkääs hyvä perjantai, eikä tehdä tyhmyyksiä ;))

Tästä tuleekin tämmönen ihan yberlyhyt postaus. Kerrankin näin päin. Teen korvaavan vaikka huomenissa, kun on enemmän aikaa ja innostusta (hopefully)
Varoitan jo näin etukäteen, että koeviikolla mua tuskin kauheesti näkyy, ei ainakaan päivittäin.

Nyt perjantain viettoon, isot ja pienet, possut ja lehmät (....?)
Saa soitella<3

Iida<3

Sky is falling

Mä menin sitten ryminällä, aina alas asti. En kävellyt hiljaa, en edes juossut. Putosin.

Nyt ollaan aikalailla jaksamisen rajamailla. Koeviikko lähestyy, enkä mä siitä niin stressaa. Oma jaksaminen on koetuksella monessa muussakin asiassa. Polvet ruvella ja henkinen olemus vereslihalla.
Haluisin kertoa enemmän, haluisin purkaa paineita, mutten voi. En halua harrastaa turhaa synkistelyä, enkä jakaa asioita liian henkilökohtasella tasolla.
Nyt on vaan semmonen tunne, että taivas putoaa. Se lähestyy kokoajan, ilmatila loppuu.
En tiedä kelle mä voin puhua. Kuka jaksaa kuunnella, kuka jaksaa yrittää tukea. Ei niitä ole paljon.
Mun on koitettava rämpiä yksin kuopan pohjalta, aina on huteria oksia, joihin tarttua, muttei ne välttämättä kestä.
Onpas symboolinen postaus.

Oon ollu tän kuopan pohjalla ennenkin, en vaan näin syvällä. Ja syykin oli toinen.
Tuntuu kodikkaalta, tähän vois jäädä. Mutta se ei ole vaihtoehto. Ei mun elämä oo viel tässä.

Mä rakastan jokaista oksaa, johon voi tarttua kuopan pohjalta noustessa. Jokaista, jopa niitä huteria. Sillä useimmiten ne kyllä kestää. Matka on pitkä ja hidas, mutta mä oon tehnyt tän ennenkin. Miksen nyt?

Iida<3

Tuhat loistavaa aurinkoa

Heips (:

On se hassua, että kun saa yhden asian hoidettua, tuntuu, että stressi lievittyy huomattavan paljon.
Tehtiin siis tänään koko vuoden kurssivalinnat nettiin ja mulla on niin huojentunut olo. Sain valittua kaikki kurssit, mitä olin suunnitellutkin, vaikka kolmannesta ja neljännestä jaksosta tuleekin rankkoja, 6-7 lukuainetta kummassakin...
Enään en stressaa kun koeviikosta, joka sekin on jo nurkan takana... Pitää alkaa jo kaivaan kirjoja esiin ja valmistautua lukemaan.

Kotiin tullessa panostin jopa kouluhommiin muutenkin ja luin mun pakollisen romaanin loppuun. 400 sivua takkuamista, mutta yllättäen huomasin pitäväni kyseisestä kirjasta :) Tuhat loistavaa aurinkoa, jos jotakuta kiinnostaa. Kirjotin jopa kirjavinkkauksen ja lukupäiväkirjan valmiiks, kättä vähän särkee, mutta nyt on loppuviikko sitten aika vapaata koulun suhteen.

Viikonlopullekkin löytyy onneks ohjelmaa, perjantaina pidetään hauskaa ja lauantaina meenkin syömään ja leffaan. Puhdistusta kattoon, vaikkakin tiedän jo itkeväni taas sydän sykkyrällä siel leffassa :---D

En sen syvempiä ala nyt kirjotteleen, tulin vaan tekeen tän rutiininomasen päivityksen kuulumisista. Huomenna voi tulla vähä syvällisempää juttua, kuka tietää.
Love u all
Iida<3

Muuttumisleikki

Iltoja.

On väistämätöntä olla muuttumatta.
Ajan kulu, vuodet ja tapahtumat muuttavat ihmistä. Joskus hyvään, joskus huonoon suuntaan.
Mä en koe, että olisin ite muuttunut kauheasti. Ulkoisesti muutoksia on helppo tehdä, ja niitä määkin olen tehnyt viimeset 10.vuotta.
Mutta en koe, että olisin muuttunut sisältä. Oon saanut lisää rohkeutta, oon saanu vahvistusta mun persoonaan, siihen kuka oon. En tiedä sitä vielä täysin, mä vasta etsin itteäni. Mutta silti, pieniä muutoksia, ei mitään radikaalia.

Ihmisten muutokset on siis väistämättömiä. Toiset muuttuu enemmän kun toiset, se on surullista. Kaikkien on kasvettava otettava vuosi vuodelta enemmän vastuuta omista asioistaan, mutta oman persoonan vaihtaminen ei oo välttämätöntä.
Näin kuitenkin käy, harvoille, mutta tarpeeks useille. Niin useille, että puhun tästä asiasta.
Luulee tuntevansa jonkun, vaikkei oikeesti tunne. Luulee voivansa luottaa ihmiseen, johon ei oikeesti voikkaan. On voinut ennen, muttei enään.
Syy, miksi pohdin tätä tänään on yksinkertainen. Mitä enemmän karttuu ikää, sitä helpommin sen huomaa. Ennen niin läheiset ihmiset ei merkitsekkään enään juuri mitään. Ennen paras kaveri, on nykyisin "se".
Ja mä tunnen ihmisiä jotka on  muuttunut.. Muuttunut liikaa. Niin kai se on.

Iida<3

Hey mister, she´s my sister!

Mun vitutus on tällähetkellä suorastaan ääretön.
Miten voikaan ottaa näin paljon stressiä ihmissuhteista.
Ei mulla muuta.
Nyt kaveripostausta!

Eli siis syyskuun tyttönä mulla on Tuula (:
Tutustuin Tuulaan Tammerkosken yläasteella, seiskan kevättalvella. Se on melkeinpä heti ensimmäisistä hetkistä asti ollut yks mun elämän tärkeimpiä ihmisiä.
Tuula on vahva persoonallisuus, josta löytyy herkkäkin puoli. Se ei pelkää näyttää tunteitaan, ja yleensä sen kanssa jutellessa ajautuu herkästi myös syvälliselle tasolle.
Mä voin puhua Tuulalle kaikesta ja luottaisin sen käsiin koko elämäni. Tuulassa on parasta sen rento elämänasenne, ihmisläheisyys ja avoimuus.
En tiedä mitä tekisin ilman sitä naista. Tuula varasti mun ensisuudelman, se kuuntelee aina kun itkettää ja sen kanssa oon saanu nauraa vatsalihakseni esiin useammin kun kerran.
Mä rakastan sitä naista.

En tiedä, mitä mä tekisin jos Tuulaa ei olis. Sen luo voi aina mennä, kun tarvii lohdutusta, niillä on aina ovet avoinna, kun tulee tarve päästä pois kotoa. Mun tulee sitä tosi nopeasti ikävä, koska ei nähdä enää päivittäin kuten parina viime vuonna.
Tuula on muuttanu mua ihmisenä ja tuonu mun elämään paljon ihmisiä, joista en halua luopua!

Mut pelasti muinoin enkeli.
Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.
Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka.
Tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
Ei ollu valkost kaapuu, eikä siipii seläs.
Sädekehä, kuosin takii ei muistikuvaa enää.
Mut muisto siit, et muisti, sehän riittää.
Tyyni ku hylätty puisto, ja mieli kiittää.
Pikkupirut mesoaa ja huutaa.
Palvon maata enkelin alla nyt, enkä mä haluu mitään muuta.
Osa hajoo, jos en saa olla sun kans.
Ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans.
Yritän ohjaa sua, mut hyväl tavalla.
Mä luulen, että se toimii, mut vaan ainoastaan ajalla.
Mä annan sulle nyt kaiken, kaiken.
Sinä, elämäni nainen.

Huuda, kun tarviit mua.
Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään
muuta ku sua.
Ja lupaan, etten mä suutele ku sun
suuta, wuoo.
En olis uskonu, että mä tekisin tälläsen biisin.
Huuda, kun tarviit mua.
Mä huudan, kun mä tarvitsen sua.

Mut pelasti muinoin enkeli.
Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.
Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka.
Tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
Olin epävarma ja mietin illoin,
mut tiedän sen nyt, ja mä tiesin sen silloin.
Kun ekan kerran silmämme kohtas.
Mihin nää kaksi täysin eri tietä johtas?
Tässä nyt ollaan.
Jos ei oltais törmätty, varmaan ei olis kestäny polla.
Olin rikki ja sä keräsit osat.
Heitit kylmää vettä naamalle ja herätit pojan.
Allikosta ojaan ja siitä takas tielle.
Mulla taitaa olla suhun pieni pakkomielle.
Mä annan sulle nyt kaiken.
Sinä, sinä, elämäni nainen.

Huuda, kun tarviit mua.
Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään
muuta ku sua.
Ja lupaan, etten mä suutele ku sun
suuta, wuoo.
En olis uskonu, että mä tekisin tälläsen biisin.
Huuda, kun tarviit mua.
Mä huudan, kun mä tarvitsen sua.

Uu-u-uu..jee...uu-u-uu.
Mä huu...mä huu...
Mä huu mä huu-uu-uu...
Mä huu-uu-u-uu...
Mä huu...mä huu... mä huu-uudan...
Mä huu...mä huu...mä huu...mä huu...

Huuda, kun tarviit mua.
Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään
muuta ku sua.
Ja lupaan, etten mä suutele ku sun
suuta, wuoo.
En olis uskonu, että mä tekisin tälläsen biisin.
Huuda, kun tarviit mua.
Mä huudan, kun mä tarvitsen sua.

Iida<3

Me rakastamme...

"Ehkä sä et sais minkäänlaista huomioita ilman sun rintoja"

Ehkä.
Naiset menee leikkauttaan rintansa suuremmiks saadakseen huomiota. Mä toivon, että välillä mussa kiinnitettäs huomiota johonkin muuhun.
Mä oon aina ollu ylpee mun rinnoista, siitä, että näytän naiselta. Mun kaksoset saa osakseen paljon positiivista huomiota ja läpänheittoa, esim. Tuulalta ( :D )  Mutta ei niiden kanssa eläminen aina oo helppoo. Naiset, joilla on suuret rinnat tai hyvännäkönen takapuoli saa väistämättä myös paljon huonoa huomiota. Niin määkin.

Se miltä näyttää ulkoisesti, ei oo aina omissa käsissä. Ulkonäköö voi muokata, mutta se, minkä näkösiks me synnytään ei oo meidän vika. Mä synnyin tähän geeniin, mun rinnat vaan on kookkaat.
Toi kuva on tässä siks, että mun mielestä toi lause kiteyttää sen, miten ei sais ajatella. Mun mielestä sisäinen kauneus on se mikä ratkaisee, vaikka mun rinnat tod.näk on isommat kun mun aivot.
Hulvatonta.

Mä rakastan mun rintoja, mutta se ei tarkota, etteikö mussa olis mitään muuta.
Kattokaa joskus asioita laitojen ulkopuolelta (:

Ajatuksia sunnuntaihin
Iida<3

And that´s who I am