Olen yksin nyt ja yksin kai nyt jään
Lieneekö minulle paikkaa mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa
En enää haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan
...
En tiedä mitä tahtoisin
Tiedän, etten siihen silti tyytyisi
Jos kaiken kauniin saisinkin
Kauneus minuun kauneutensa tuhlaisi
...
En huomaa hetkeä
En kaipaa nykyistä
Tulen eilisestä
Varjona menneestä
Kaiken minusta
Veit kaiken minusta
Tätä hoen hiljaa
Tähän tahdon uskoa
...
Tunnevammaisuuteni pukuun iloisen klovnin puen
Aamuyöstä kun kallistan pääni niin huomista päivää jo suren
On niin haikeaa katsella sinua nyt
Ja niin vaikeaa katsella suurta hymyä huulillasi
...
Kasailen kiviä rinnallesi ja etsin risuja ristiksi
Mitä vuoksesi en tekisi
Suutelen hellästi otsallesi, rukoilen onnea matkallesi
Sain kyvyn itkeä takaisin
Lyriikat tarjosi Mokoma.
Kaiken muun kevät.
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti