Miten voi samaan aikaan tuntua niin hyvältä, kun odottaa kesää. Tietää, että parin kuukauden kuluttua on taas koulusta vapaa ja elämä muuttuu. Ja silti mulla on niin tyhjä olo. Itkettää joka toinen minuutti. Ahdistaa, rintaa puristaa, ääntä ei tuu. Kun oon yksin, oon levoton, en osaa keskittyä ja nukuttaa vaan. Silti, muiden luona, se olo ei helpotu. Haluun kotiin, päästäkää mut kotiin.
Mun iloisuus, onni ja hyväntuulisuus lipeää käsistä pikkuhiljaa joka päivä. Mikään ei tunnu hyvältä. Miksi näin on, miksi taas? Miksei kerta riittänyt, miksi tän pitää jatkua?
Kipua lievitti tänä aamuna koettu fyysinen kipu kun istuin neulan alla ensimmäistä tatuointia väsäämässä. Istuin siinä ja keskustelin moottoripyöristä. Salaa oisin halunnut kertoa, ettei mulla oo oikeestaan yhtään hyvä olo. Nauroin silti, rentouduin ja sitten sävähdin taas neulan täristessä luuta vasten. Nyt mulla on kelmutettu yläselkä ja väsyneet silmät.
Kevätmasennusta muilla kun mulla?
Ps. Mut löytää nyt myös bloglovinista
Ps. Mut löytää nyt myös bloglovinista
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti