Keinutaan

Mulla on sua ikävä.
Yhä ja jatkuvasti.
Oon ollut huolissani, kyllä sä sen tiedät.
Joskus mietin mitä kaikkea me suunniteltiin, kun ei tiedetty maailmasta vielä mitään.
Sandaalit jalassa ja hampaitakin taisi puuttua, kun istuttiin puiston keinussa.
Siitä on kauan.

Muistatko kun purit mua käteen?
Tai kun tapeltiin ja lähdettiin itkien kotiin?
Se vaan toi meidät tiukemmin kiinni toisiimme. Iltasin sängyssä itketti ja halusi lähteä pyytämään anteeksi.
Kun me piirrettiin teidän keittiön pöydän ääressä. Kuviteltiin, että tässä iessä oltais jotain mahtavaa. Miten me kierrettäis maailma yhdessä.
Sä olit mulle kaikki.

Me ollaan kasvettu. Me tiedetään mitä maailma pitää sisällään. Ne kaksi pientä tyttöä puiston keinussa on kasvaneet melkein aikuisiksi.
Mä oon yhä valmis keinumaan.
Ongelma on, että mun viereinen keinu on nyt tyhjä.


Iida<3