Jokainen tulkitkoon tavallaan, mä en enempää ala selitellä. Mä oon vaan kovin lyhyessä ajassa joutunut luopumaan niin paljosta. Vanhat haavat umpeutuvat, mutta uusia tulee jatkuvasti lisää. Kun on yhdestä selvitty, tulee toinen. Tää kierto jatkaa kulkuaan, kuin aurinko radallaan.
Ihmisiä tulee ja menee, se kuuluu elämään. Toisia en olis valmis päästämään menemään. En millään kestä ajatusta luopumisesta. Mutta mun on pakko, ketään ei voi kahlita. Mua kaduttaa niin paljon, että luovutan turhan helpolla.
Musta vähän tuntuu, ettei mun postauksista oo kukaan saanut aikoihin mitään selvää. Oon itekki toisinaan niin hukassa mun ajatuksissa. Mutta ketä se loppujenlopuks kiinnostaa? Tää blogi on ainakin mun näköiseni; sekava, eksyksissä ja vailla päämäärää.
Iida<3
Kyllä täällä vieläkin ollaan kuulolla. Ainakin oot saanut sen viestin perille että olet aika fooked up with things tällä hetkellä, mut älä huolehdi. Ymmärretään kyllä, uskon että puhun monen muun puolesta.
VastaaPoistaNiin ja lisäisin edelliseen kommenttiini tämän: *voimahali*
VastaaPoistaKuka sitten ikinä oletkin, niin vähintäänkin ihana<3 kiitos.
Poista