Suunnittelin mun lukkarit uudestaan, ja tuntuu helpolta hengittää. Sain ujutettua muutaman pakollisen lisäksi joukkoon pianokurssin ja kuvista. Se on hyvä, ehkä opin soittaan pianoa ja ehkä jaksan ajatella vähän valoisemmin.
Mä oon jopa nukkunut kohtalaisen hyvin koko viikonlopun, herännyt kymmeneltä joka aamu, mikä on todella aikaisin mun mittakaavassa. Mä oon kuunnellut paljon musiikkia ja saattekin syliinne oikean linkkivyöryn tän tekstin lopussa.
Mun on pakko tehdä pieni ylistys tässä kohtaa. Oon jutellu nyt Janin kanssa todella paljon. Se on ollu ehkä yks mun tärkeimmistä tuista tässä muutaman kuukauden sisällä, joten mä haluan kiittää sitä siitä. Jani tulee ens syksynä Hatanpäälle ja se lupas tanssia wanhatkin mun kanssa. ( Siitä puheen ollen, piirsin mun wanhojen mekon päästä paperille eilen, enkä malta odottaa, että sen valmistus voidaan alottaa!)
Mä oon niin mielettömän kiitollinen sille jätkälle kaikesta. Ei sanat riitä ees kuvamaan, kuinka tärkeä se mulle on. Vaikka Jani on mua vuoden nuorempi, en oo silti varmaan ikinä kokenut näin täydellistä ymmärrystä jonkun miespuolisen kanssa. Se viettää varmaan puolet ajastaan mun pään sisällä, siltä se useimmiten tuntuu.
Vaikka mä oon nukkunut kohtalaisen hyvin, mulla on silti ollut harvinaisen huono sunnuntai. En oo pitänyt mitään sisälläni, mikä tuntuu kurkussa. Toisaalta oon asiasta enemmän kuin iloinen, sillä tällä tavoin saan ainakin jotain aikaan. Mua pelottaa lähestyvät terveystarkastukset, mä en halua taas kokea sitä jokavuotista itkun ja raivon määrää. Mä ihan totta räjähdän.
Ja vielä niitä musalinkkejä, koittakaa kestää!
Iida<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti